Monet meistä kohtaavat elämässään traumaattisia tilanteita, jotka voivat jättää pysyviä jälkiä fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiimme. Traumojen ymmärtäminen ja niiden asianmukainen käsittely ovat keskeisiä tekijöitä, kun pyrimme rakentamaan vahvempaa ja terveempää elämää.
Psyykkinen trauma voi syntyä, kun ihmisen selviytymiskyky ylittyy traumaattisessa tilanteessa tai pitkään jatkuneissa kuormittavissa olosuhteissa. Traumaattiset kokemukset voivat vaihdella suuresti yksilöiden välillä, ja se, mikä on traumaattista yhdelle, ei välttämättä ole sitä toiselle. Traumaattiset kokemukset voivat olla yksittäisiä, kuten äkillinen menetys tai onnettomuus (ykköstyypin trauma), tai pitkäaikaisia, kuten pitkään kestänyt kaltoinkohtelu tai väkivalta (kakkostyyppin trauma).
Vaikeat elämänkokemukset voidaan nähdä mahdollisuutena oppia itsestä ja elämästä, mutta väite siitä, että “mikä ei tapa, vahvistaa”, ei aina pidä paikkaansa. Kun elämäntapahtumat ylittävät voimavarat ja selviytymistaidot, ne voivat heikentää uskoa omaan selviytymiseen ja luottamusta elämään. Traumat voivat jättää pitkäaikaisia jälkiä mielen ja kehon toimintaan, ja ne voivat liittyä esimerkiksi lapsuuden traumoihin.
Trauman kokemisen eri tasot
Kaikki traumat eivät edellytä sitä, että ihminen on itse jonkin tapahtuman uhri. Traumoihin liittyykin kolmenlaista kokijuutta:
- suora osallisuus,
- silminnäkijänä oleminen ja
- traumoista kuuleminen.
Kun esimerkiksi yksi perheenjäsen toistuvasti kertoo omasta traumaattisesta kokemuksestaan, ja toinen perheenjäsen toistuvasti altistuu tarinalle, voi tästäkin muodostua traumaattinen kokemus.
Traumat jaetaan kahteen tyyppiin:
– Ykköstyypin traumat: Nämä liittyvät yleensä yksittäisiin tapahtumiin, joissa ollaan jonkin yksittäisen suuren menetyksen tai uhan, esimerkiksi kuoleman kanssa vastatusten.
– Kakkostyypin traumat: Näiden taustalla on usein toistuvaa ja pitkäaikaista, esimerkiksi lapsuudessa pitkään kestänyttä kaltoinkohtelua tai väkivaltaa, kuten kiusaamista tai väkivaltaa, jonka kanssa ihminen on jäänyt ilman tukea.
Miten trauma ilmenee?
Traumat vaikuttavat meihin monin eri tavoin. On normaalia reagoida vahvasti tai jopa oudoin tavoin epänormaaliin tilanteeseen. Heti traumaattisen tapahtuman jälkeen ihminen voi olla ikäänkuin huumaantunut, turtunut ja sekava. Ajan ja paikan taju saattavat hämärtyä ja huomiokyky kaventua. Reaktiot voivat vaihdella joko totaalisesta lamaannuksesta yliaktiivisuuteen tai paniikkiin. Nämä reaktiot voivat vaihdella yksilöstä toiseen, ja ne voivat jatkua useita päiviä tai jopa viikkoja trauman jälkeen.
Posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD) on vakava tila, joka voi kehittyä trauman seurauksena. Se voi ilmetä kroonisena jännittyneisyytenä, ahdistuksena, painajaisina ja välttetelykäyttäytymisenä. On myös tyypillistä, että traumakokemuksesta ei tunnu olevan selvää muistikuvaa tai jotkin yksityiskohdat muistuvat mieleen hyvinkin vahvoina. Tällöin traumaattiset oireet eivät häviä itsestään vaan voivat pahentua.
Aikaisemmat traumakokemukset voivat vaikuttaa siihen, kuinka todennäköisesti traumaoireet kehittyvät. Trauman kokeneista noin kahdelle kolmasosalle ei jää oireita, ja ne, joille jää, on alla usein jo lapsuudenaikaisia kakkostyypin traumoja. Traumaoireiden kehittymistä voi kuitenkin ehkäistä tehokkaasti sillä, että ihminen saa apua ja tukea mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen.
Miten PTSD ilmenee?
Jos traumaperäinen stressihäiriö pääsee kehittymään, se oireilee pääosin kolmella tavalla:
• kroonisena jännittyneisyytenä ja varuillaanolona
• mieleen väkisin tunkeutuvina muistoina ja mielikuvina
• välttelykäyttäytymisenä.
Väkisin tietoisuuteen tunkeutuvissa muistoissa on kyse siitä, että mieli pyrkii prosessoimaan tapahtunutta tuomalla asiaa esiin yhä uudelleen. Tämän tarkoituksena on pohjimmaltaan ollut lajin elossapysyminen. On ollut tärkeää, ettei ihminen toista asioita, jotka ovat saattaneet hänet vaaraan. Tämä on tietenkin rasittavaa, sillä kukaan ei jaksaisi toistamiseen käydä läpi tilanteisiin liittyviä muistoja ja mielikuvia, jotka virittävät jatkuvasti kehoa varautumaan seuraavaan vaaratilanteeseen.
Trauma vaikuttaa myös muistin toimintaan. Tämä voi johtaa siihen, että tunteet ja keholliset muistot lyövät läpi tavalla, joka aiheuttaa kokemuksen ikään kuin kaikki tapahtuisi tässä ja nyt. Ihminen saattaa kokea, että hänellä ei yhtäkkiä olekaan tämän asian osalta kykyä erotella nykyisyyttä ja menneisyyttä. Prosessori on ikään kuin rikki, mikä voi tuntua oudolta ja pelottavalta. Yksi traumahoidon tavoitteista onkin vikaantuneen prosessorin saattaminen jälleen toimintakuntoon.
“Välttelyä on muutamaa eri lajia: tunteiden välttelyä, tapahtuman ajattelun välttämistä ja asioiden tekemisen välttelyä.
Jonkin asian tekeminen muistuttaa tapahtumasta, joten sen tekemistä vältetään. Tapahtumat on kuitenkin jossain määrin vain käytävä läpi, eikä niitä voi painaa pois loputtomasti.”
Varsinaiseksi ongelmaksi voi kuitenkin muodostua välttely. Mielen prosessori pyrkii tasapainoon muistojen mieleen tunkemisen ja välttelyn vuorottelulla. On luonnollista, että ihminen jossain vaiheessa alkaa vältellä muistoja ja mielikuvia vain suojatakseen itseään jatkuvalta työstöltä ja ylivireydeltä. Ihminen haluaa välillä rauhaa ja koettaa palata normaaliin elämäänsä. Jos välttely on liian tehokasta, se voi kuitenkin muodostua ongelmaksi. Välttelyä on muutamaa eri lajia: tunteiden välttelyä, tapahtuman ajattelun välttämistä ja asioiden tekemisen välttelyä. Jonkin asian tekeminen muistuttaa tapahtumasta, joten sen tekemistä vältetään. Tapahtumat on kuitenkin jossain määrin vain käytävä läpi, eikä niitä voi painaa pois loputtomasti.
Miten traumaa hoidetaan?
Varhainen tuki ja apu trauman jälkeen voivat auttaa ehkäisemään traumaoireita. Traumahoidon tavoitteena on auttaa henkilöä käsittelemään traumansa eri vaiheissa ja palautumaan takaisin omaan itseensä. Traumasta toipumisessa voi usein nähdä kolme vaihetta, jotka kuvastavat myös hyvin erilaista kokemusta omasta itsestä: uhri, selviytyjä ja aidosti itsensä näköinen menestyjä. Ykköstyypin traumojen hoidossa päästään yleensä melko nopeastikin eteenpäin. Kakkostyypin traumojen työstö edellyttää yleensä pidempää työskentelyä.
Itsehoidon mahdollisuudet ovat traumoissa rajallista, ja ammattiapu on suositeltavaa traumasta toipumisessa. Tavallisia arjen kuormituksen jälkiä voi oppia helpottamaan omin keinoin, mutta varsinaisten traumojen kanssa työskentelyyn kannattaa suhtautua vakavasti. Muuten vaarana on trauman syveneminen entisestään.
talteen tästä artikkelista
Mitä traumat ovat?
- Traumoihin liittyy kolmenlaista kokijuutta: suora osallisuus, silminnäkijänä oleminen ja traumoista kuuleminen.
- Ykköstyypin trauma liittyy yleensä yksittäiseen traumaattiseen tapahtumaan, kun taas kakkostyypin trauma toistuvaan ja pitkäaikaisempaan tilanteeseen, kuten perheväkivaltaan tai kiusaamiseen.
- Jos traumaperäinen stressihäiriö eli PTSD pääsee kehittymään, se oireilee pääosin kolmella tavalla: (1) kroonisena jännittyneisyytenä ja varuillaanolona, (2) mieleen väkisin tunkeutuvina muistoina ja mielikuvina sekä (3) välttelykäyttäytymisenä.
- Varsinaiseksi ongelmaksi voikin muodostua traumasta muistuttavien asioiden välttely. Välttely johtuu siitä, että mielen prosessori pyrkii tasapainoon muistojen mieleen tunkemisen ja välttelyn vuorottelulla. Tapahtumat on kuitenkin jossain määrin vain käytävä läpi, eikä niitä voi painaa pois loputtomasti.
- Itsehoidon mahdollisuudet ovat traumoissa rajallista, ja ammattiapu on suositeltavaa traumasta toipumisessa. Traumahoidon tavoitteena on auttaa henkilöä käsittelemään traumansa eri vaiheita ja palautumaan takaisin omaan itseensä. Varhainen tuki ja apu trauman jälkeen voivat auttaa ehkäisemään traumaoireita.
Tutustu tämän artikkelin kirjoittajaan
Olen Katri Kanninen, psykologian tohtori, psykoterapeutti (KAT), kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija.
