Kriisit ja onnettomuudet ovat osa elämää. Elämässä tapahtuu menetyksiä, onnettomuuksia ja sotia. Rasismi, epätasa-arvo, fyysiset tai seksuaaliset hyökkäykset voivat aiheuttaa traumoja. Samoin läheisen tai kodin tuhoutuminen, konkurssit tai petetyksi tuleminen. Nämä kaikki voivat olla ihmiselle traumoja. Se miten kukin reagoi yksittäisiin tapahtumiin on kuitenkin yksilöllistä. Traumaa voi siis pitää kokemuksellisena ulottuvuutena.
Pahimmillaan ihminen voi trauman jälkeen joutua negatiiviseen pyörteeseen, jossa avuttomuus ja lamaannus muodostuvat noidankehäksi, jossa ihminen jää jumiin uhrin rooliin ja menneisyyteen. Tulevaisuus katoaa mielestä.
Toinen vaihtoehto on se, että ihminen pääsee pyörteeseen, jossa hän pääsee nousemaan takaisin. Ihminen voi päästä kiinni omiin sisäisiin, piilossa oleviin resurssehin. Tätä kautta hän voi suunnata fokuksen muuntuneisiin prioriteetteihin, keskittymällä esi perheeseen, ystäviin ja henkisiin arvoihin.
Miten ihminen valitsee uhrinaseman ja selviytyjyyden välillä? Jotkut ottavat aktiivisen roolin työstämällä traumaa, keskittymällä itsen hoitoon, tai auttamalla muita. Joku puolestaan valitsee aktiivisesti myötätunnon ja anteeksiannon tien vihan ja katkeruuden sijaan. Yleensä tämä ei tapahdu itsestään vaan edellyttää aktiivista työskentelyä.
Traumojen työstäminen
On olemassa erilaisia terapeuttisia menetelmiä joiden avulla ihminen oppii säätelemään ylivireyttä, räjähdysherkkyyttä ja yliherkkyyttä. Osa työskentelystä on ymmärryksen lisäämistä siitä miten trauma vaikuttaa mieleen, kehoon, toimintaimpulsseihin ja koko persoonaan. On tärkeä ymmärtää miten trauman kokenut ihminen voi sisäisessä kokemusmaailmassa vaihdella kahdesta äärimmäisyydestä toiseen. Toivosta, optimismista, energiasta ja altruisimista turhautumiseen, väsymykseen ja epätoivoon. Toinen osa työskentelystä on aktiivista fokusointia sisäisten voimavarojen aktivointiin ja uudenlaisten selviytymiskeinojen löytämistä ja käyttöönottoa.
“Oman haasteen traumojen työstämiselle tuo se, että trauma voi olla sanatonta ja kehollista. Tällöin tarvitaan erityisiä menetelmiä, joissa voidaan samanaikaisesti tehdä työtä niin sanattomalla ja samanaikaisesti psykologisesti turvallisilla menetelmillä.”
Oman haasteen traumojen työstämiselle tuo se, että trauma voi olla sanatonta ja kehollista. Tällöin tarvitaan erityisiä menetelmiä, joissa voidaan samanaikaisesti tehdä työtä niin sanattomalla ja samanaikaisesti psykologisesti turvallisilla menetelmillä. Usein hyödynnetään erilaisia metaforisia menetelmiä kuten vaikkapa korttityöskentelyä. Joskus traumatyöstöön liitetään esimerkiksi luopumiseen ja taakse jättämiseen liittyviä rituaaleja.
Selviytymiskeinot
Israelilaiset, vuosia traumatyötä tehneet mielenterveyden ammattilaiset Mooli Lahad ja Ofran Ayalon ovat kehittäneet työskentelymallia minkä avulla voi auttaa ihmisiä tunnistamaan ja fokusoimaan eri toipumisen väyliin. Mallin avulla ihminen saa apua pohtiessaan omia erityisiä selvitymiskeinoja stressaavissa, kriisi- tai traumatilanteista selviämisessä. Mallin nimi on BASIC-PH. Kirjaimet muodostuvat tutkimuksissa ja kliinisessä työssä olennaisiksi havaituiksi selviytymiskeinojen alkukirjaimista. Eri osa-alueet kuvastavat eri “väyliä” joita ihminen (voi) hyödyntää vaikeissa tilanteissa. Haasteita voi aiheuttaa se, jos valinnan mahdollisuuksia on liian vähän, ne ovat jumiutuneita tai yksipuolisesti painottuneita.
miten traumasta toipuu? mitä väyliä siihen on?
BASIC-PH -malli
Lue huolella läpi eri “väylät” ja pohdi omalta kohdaltasi miten sinulla on tällä hetkellä kyseinen väylä, tai ikkuna avoinna tai aktiivisessa käytössä. Kun olet vaikeassa tilanteessa, mitkä ikkunat ovat täysin kiinni tai poissaolevia? Mitkä puolestaan elävät sinussa ehkä ituina? Miten voit tukea omaa kasvun spiraalia?
- B: Belief eli usko ja luottamus
Usko/uskomukset/luottamus/ ydinarvot. Trauman jälkeen ihminen voi luontaisesti hakea merkitystä ja lohtua esimerkiksi uskonnollisesta yhteisöstä tai hengellisyydestä. Ihmisen ydinuskomukset maailman hyvyydestä, uskoon ihmisyydestä tai itseluottamuksesta voivat olla koetuksella. Tutkimuksessa uskon, toivon ja hengellisten yhteisöjen merkityksellisyys on todennettu toistuvasti.
- A: Affekti eli tunnetaidot
Tietoisuutemme tunnepuoli. Tähän kuuluvat kaikki inhimilliset tunteemme kuten rakkaus, viha, kateus, pelko, rohkeus, suru, ilo, myötätunto jne. Tässä selviytymiskeinossa viitataan kykyyn tunnistaa ja nimetä tunteet, sanoittaa niitä eri tavoin tai ilmaista niitä sanattomin keinoin (leikki, tanssi, taide, musiikki). Olennaista tässä on tunteiden jakaminen muiden kanssa.
- S: Sosiaaliset selviytymiskeinot
Traumojen jälkeen ihmisen kyky antaa ja saada tukea perheenjäseniltä, ystäviltä ja ammattilaisilta on keskeistä. Traumakokemusten jälkeen ihmisellä on suuri tarve tulla kuulluksi ja saada kertoa oma tarinansa. Trauma pitää tunnustaa. Sen pitää tulla ilmaistuksi, kuulluksi, todistetuksi, siedetyksi ja käsitellyksi.
- I: Imagination eli mielikuvitus
Mielikuvitus ja metaforat ovat väylä ilmaista ja työstää asioita luovin keinoin kun trauma on sanattomalla tasolla.
- C: Cognitive eli kognitiiviset keinot
Trauma narratiivi työstyy sitä mukaan kun mielemme prosessoi traumaa hyödyntäen erilaisia kognitiivisia keinoja. Luontaiseen toipumisprosessiin kuuluu trauman uudelleenkerronta. Jokainen uudelleenkerronta ja trauman muistelu turvallisessa tilassa auttaa irrottautumaan alkuperäisistä vaikeista tunnelmista ja tunteista joita traumaan/kriisiin liittyi. Tunteiden kokemuksellista tavoittamista seuraa tilanteen analysointi. Tätä kautta ymmärrys lisääntyy ja uusien strategioiden suunnittelu mahdollistuu.
- Ph: Physical eli keho-mieli yhteys
Trauma varastoituu kehoon. Traumatyöskentelyssä pyritään lisäämään keho- ja somaattista tietoisuutta ja tätä kautta saamaan kosketusta lihasmuistiin varastoituneista trauman jäljistä. Traumaan voi liittyä yli- ja alivireyttä ja luontainen tasapaino jännityksen ja rentoutumisen välillä häiriintyy. Fyysinen liikunta tarjoaa myös väylän unohtaa ja irrottautua ikävästä ja pahasta. Trauma voi rikkoa ihmisen kokemusta omista fyysisistä rajoista ja rajojen asettamisesta ja näitä luottamukseen liittyviä teemoja työstetään usein terapiassa.
Tutustu tämän artikkelin kirjoittajaan
Olen Katri Kanninen, psykologian tohtori, psykoterapeutti (KAT), kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija.
