Kriisit ja traumat ovat osa elämää, halusimmepa tai emme. Parhaimmillaan kriisien käsittely tekee meistä mahdollisesti viisaamman ja kypsemmän ihmisen, jolla on empatikykyä ja ymmärrystä siihen, ettei elämä ole yhtä nousujohdannetta, hallinnoitavissa ja suoritettavissa. Omien käsiteltyjen vaikeuksien myötä voimme kohdata niin itsemme kuin lähimmäiset entistä rauhallisemmin ja hyväksyvämmin uskaltautuen empaattisesti pysähtyä myös vaikeiden asioiden äärelle. Tämä eri tarkoita sitä, että matka näihin upeisiin määritteisiin olisi kivuton. Tai tapahtuisi hetkessä.
Määräänsä ihminen jaksaa. Jossain se raja tulee meille kaikille vastaan.
Kriisejä ja traumoja on erilaisia. Kyseessä voi olla joko ns normatiivinen elämänvaiheen kriisi (avioero, sopeutumiskriisi elämänmuutokseen esim muuttoon, itsenäistymiseen, menetykseen) tai konkreettinen traumaattinen tapahtuma, kuten onnettomuus, väkivalta tai äkillinen menetys. On hyvä osata erotella ykkös- ja kakkostyypin traumat. Yksinkertaisuudessaan se menee niin, että yksittäinen traumatisoiva tapahtuma aiheuttaa ns. I-tyypin trauman. Toistuva traumatisoiva tekijä ihmisen elämässä (esim. perheväkivalta, insesti, koulukiusaaminen/työpaikkakiusaaminen) voi aiheuttaa ns. II-tyypin trauman. Yleensä näiden hoidossa tarvitaan pidempiaikaista tukea ja psykoterapeuttista osaamista. Samanaikaisesti on kuitenkin muistettava, että ei ole ihmistä jolla olisi täydellinen lapsuus, täydellisen vanhemmat ja täydellinen elämä. Tässä mielessä me ammattilaiset ajattelemme, että meistä jokainen kantaa ainakin jossain määrin “kakkostyypin” traumoja kehossamme. Yksilöllinen sietokykymme on erilainen jo ihan biologispohjaisesta temperamentista lähtien.
”Yksi sietää paremmin stressiä kuin toinen. Silti jokaisella meistä on myöskin kohta, jossa kamelin selkä taittuu. Superihmisiä ei ole olemassakaan.”
Kolme mielen ja kehon tapaa reagoida traumatilanteessa
On normaalia, että mieli ja keho pyrkivät suojautumaan ja oppimaan vaaroista ja uhista. Siksi mielellä ja keholla on tyypillisiä tapoja/reaktioita, jotka jaetaan kolmeen luokkaan:
- mieleentunkeutuvat muistikuvat, muistot, unet (intrusiiviset oireet)
- jatkuva ylivirittyneisyys kuvitteellisiin uhkiin ja vaaroihin
- välttely
Mistä mieleentunkeutuvissa muistoissa on kyse?
Mieli pyrkii prosessoimaan tapahtunutta tuomalla asiaa esiin yhä uudelleen. Tämän toiminnan tarkoituksena on pohjimmiltaan ollut lajin elossapysyminen. On ollut tärkeää, ettei ihminen ole toistanut asioita, mitkä ovat saattaneet hänet vaaraan. Tämä on tietenkin rasittavaa, kukaan ei jaksaisi toistamiseen ”katsoa” läpi tilanteisiin liittyviä muistoja ja mielikuvia. Nämä virittävät jatkuvasti kehoa varautumaan seuraavaan vaaratilanteeseen. Ihan klassisesti voi sanoa, ettei mieli osaa erotella savannilla vaanivan leijonan vaarallisuutta ylioppilaskokeen tuottamasta jännityksestä…
Trauma voi vaikuttaa siihen, miten ihminen prosessoi muistia. Tämä voi johtaa siihen, että emootiot ja keholliset muistot lyövät läpi tavalla, mikä aiheuttaa kokemuksen ikään kuin kaikki tapahtuisi tässä ja nyt. Ihminen saattaa kokea, että hänellä ei yhtäkkiä olekaan tämän asian suhteen hallintaa nykyisyyden ja menneisyyden erotteluun. Prosessori on ikäänkuin rikki. Tämä voi tuntua oudolta ja pelottavalta, mutta on aika ”normaali ja ymmärrettävä” kehon suojautumistapa.
Varsinaiseksi ongelmaksi voi muodostua itse välttely
Mielen prosessori pyrkii tasapainoon intruusion ja välttelyn vuorottelulla. On luonnollista, että jossain vaiheessa ihminen alkaa välttelemään muistoja ja mielikuvia ihan pelkästään suojatakseen itseään jatkuvalta työstöltä ja ylivireydeltä. Ihminen haluaa välillä rauhaa ja palata normielämäänsä. Jos välttely on liian tehokasta, voi se kuitenkin muodostua ongelmaksi.
Välttelyä on muutamaa eri lajia: tunteiden välttelyä, tapahtuman ajattelun välttämistä ja asioiden tekemisen välttelyä (jonkin asian tekeminen muistuttaa minua tapahtumasta, joten vältän sen tekemistä). Välttely voi olla hyvinkin tai vain osittain tiedostettua.
Jollain tasolla mielemme toimii kuin painekattila. Ajattele esim ihmistä, joka toimii ja tohottaa täyttäen päiväsajan erilaisella puuhilla, kunnes uni vihdoin tarjoaa toivotun unohduksen tilan. Kun tietoinen välttely ja hallinta hellittää, painajaiset tuovat tapahtuman uudestaan pintaan. Jossain määrin asiat on vain käytävä läpi eikä niitä voi unohtaa tai vältellä loputtomasti.
Miten tunnistaa vaaran merkit?
On hyvä oppia tunnistamaan niitä merkkejä, joita mielen ylikuormaan voi lliittyä joko äkillisen järkyttävän tilanteen tai pidempään jatkuneen vaikeissa olosuhteissa elämisen seurauksena. Yhtä lailla on hyvä oppia suojaamaan omaa mieltä. On olemassa sekä keinoja, jotka auttavat vahvistamaan sietokykyä pidemmällä tähtäimellä että keinoja, jotka suojaavat traumatisoitumiselta akuutissa tilanteessa ja vielä sen jälkeenkin.
Jos huomaat joko itsesi tai läheisesi selvästi traumatisoituneen jostain elämässään kokemastaan, tue läheistäsi olemaan yhteydessä traumoihin perehtyneeseen ammattilaiseen. Tavallisia arjen kuormituksen jälkiä voi oppia helpottamaan omin keinoin, mutta varsinaisten traumojen kanssa työskentelyyn kannattaa suhtautua kuin vakavan haavan hoitoon. Muuten vaarana on trauman syveneminen entisestään
Milloin kannattaa hakea ammattiapua?
- Kun ahdistus niin sietämätöntä, että et pärjää yksin.
- Olet jäänyt jumiin ahdistuksen kanssa etkä pääse yksin eteenpäin.
- Olet jäänyt murehtimaan tapahtumaan tai murehdit liiaksi tulevia.
- Ylisuojelet läheisiäsi.
- Et uskalla enää unelmoida, ei ole tulevaisuuden näkymiä.
- Tunnet häpeää etkä enää jaa asioita läheistesi kanssa.
