Muistatko miltä liukumäen laskeminen lapsena tuntui vatsan pohjassa? Kuinka hauskaa oli pomppia trampoliinilla ja kuinka jännittävää kiipeillä puussa? Et luultavasti miettinyt miltä näytät tai suoritatko liikkumista oikein ja tehokkaasti.
Jossakin vaiheessa nuoruutta huomiomme kuitenkin siirtyy siihen, miltä kehomme näyttää, mitä muut meistä ajattelevat ja millaisia olemme verrattuna muihin. Alamme suhtautua kehoon objektina, jota täytyy muokata ja samalla kokemuksellinen yhteys omaan kehoon usein heikkenee. Emme ole läsnä kehossa.
Mielemme luomat säännöt
Ulkonäköpaineita voi olla kenellä vaan ja tiedetään, että sosiaalisen median runsas käyttäminen on yhteydessä ulkonäköpaineisiin etenkin nuorilla naisilla (Åberg & Kukkonen, 2020). Sosiaalisessa mediassa jaetut kuvat luovat vertailua muihin. Somea ei voi kuitenkaan syyttää kaikista ulkonäköpaineistamme vaan taustalla on myös arjen kohtaamisia ja monenlaisia kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet itsetuntoon ja minäkuvaan elämän varrella.
Vaikkapa koulukaverin tai tuttavan ilkeä kommentti omasta ulkonäöstä voi jäädä mieleen pyörimään pitkäksi ajaksi. Myös hyvää tarkoittavat ohjeet ja neuvot ravitsemuksesta ja liikunnasta voivat luoda paineita ja kuulostaa omassa mielessä käskyiltä, säännöiltä tai kritiikiltä. Liikkuminen muuttuu hauskasta tekemisestä tavoitteelliseksi, mitattavaksi ja vertailtavaksi suoritukseksi. Syömistämme saattaa säädellä enemmän mielemme luomat säännöt kuin kehon viestit nälästä ja kylläisyydestä.
“Muiden hyväksyntä ja joukkoon kuuluminen ovat perustarpeitamme ja on vaikea olla ajattelematta sitä, mitä muut meistä ajattelevat. Liiallista miettimistä ja siihen liittyvää ahdistusta voi kuitenkin koittaa vähentää“
Ulkonäön ajatteleminen ja vertailu muihin on hyvin inhimillistä. Onhan ulkoinen olemus usein ensimmäinen asia, jonka muut meistä havaitsevat ja jonka perusteella he muodostavat ensivaikutelman tai käsityksen meistä. Muiden hyväksyntä ja joukkoon kuuluminen ovat perustarpeitamme ja on vaikea olla ajattelematta sitä mitä muut meistä ajattelevat. Liiallista miettimistä ja siihen liittyvää ahdistusta voi kuitenkin koittaa vähentää. Yksi keino on vahvistaa uudelleen kokemuksellista yhteyttä omaan kehoon. Se ei poista halua näyttää hyvältä, mutta voi auttaa löytämään lempeämpää suhtautumista omaan kehoon ja huomaamaan, että keho on paljon muutakin kuin ulkokuori.
Kehon ja mielen yhteys
Paitsi fysiologiset tarpeemme, kuten nälkä ja väsymys, myös tunteemme tuntuvat kehossa. Kehon tuntemusten, tunteiden ja tarpeiden havaitseminen ja sopiva säätely vaikuttaa paljon myös psyykkiseen hyvinvointiimme. Yhteyden löytäminen kehoon auttaa pysähtymään hetkeen, rauhoittumaan, luomaan turvaa ja kokemaan mielihyvää. Ehkä luonnostaan hengität syvään ja rauhallisesti kun haluat rauhoittua tai halaat ystävääsi kun haluat lohduttaa häntä. Rauhallinen hengitys ja lempeä kosketus aktivoivat parasympaattista hermostoa, joka käynnistää kehon ja mielen palautumisen.
Hyvä keino kehon ja mielen yhteyden vahvistamiseen on tähän keskittyvät liikuntalajit, kuten jooga ja taiji, joissa tehdään meditatiivisia keskittyneitä liikkeitä kehoa aistien. Kehon tuntemuksia voi opetella havainnoimaan myös tavallisia arkipuuhia tehdessä. Kävellessä voi havainnoida jalkojen tuntemuksia, huomata mitkä kohdat jalkapohjasta milloinkin koskettavat maata. Ruokaa laittaessa voi keskittyä tuntemaan käsien liikkeet ja kosketusaistimukset, ehkä huomata myös muut aistimukset kuten ruuan tuoksun ja sen herättämän ruokahalun.
Yhteyttä kehoon voi vahvistaa myös pienten yksinkertaisten harjoitusten avulla. Kokeile vaikka heti!
Poimi tästä harjoitukset
Miten vahvistaa kehon ja mielen yhteyttä?
1. Huomion tuominen kehon tuntemuksiin
- Ota mukava istuma- tai seisoma-asento. Hengitä muutama kerta rauhallisesti, ja huomaa sitten mitkä kohdat kehostasi ovat kontaktissa alustaan. Tunne kuinka lattia, tuoli tai muu alusta kannattelee kehosi painoa.
- Tuo huomio kehon tuntemuksiin – millaisia miellyttäviä, epämiellyttäviä ja neutraaleja tuntemuksia huomaat eri kohdissa kehoa. Havainnoi hetki näitä tuntemuksia.
- Siirrä sitten huomio ympäristöösi. Havainnoi hetki esineitä tai asioita, joita näet ympärilläsi.
- Palauta huomio takaisin kehon tuntemuksiin. Voit vaihdella muutaman kerran huomion kohdetta kehon ja ympäristön kesken. Voit ehkä huomata tuntuuko jompikumpi tutummalta tavalta suunnata omaa havainnointia.
2. Kehon viestien kuuntelu
- Tuo huomio kehossasi johonkin epämukavaan tuntemukseen, esim. kireyden tai jännittyneisyyden tuntemukseen
- Käytä hetki tuon tuntemuksen ajatteluun. Huomaa miten mielesi pyrkii ehkä ratkomaan ongelmaa, tai murehtii asiaa
- Käytä hetki tuon tuntemuksen tuntemiseen kehossasi. Huomaa tuntemuksen yksityiskohdat ja millaista liikettä kehosi haluaa tehdä. Tunnustele millainen liike voimistaa tuntemusta, millainen lieventää. Tuntemus voi muuttua, mutta sitä ei tarvitse yrittää muuttaa.
Harjoitukset mukailtu teoksesta Christine Caldwell (2018) Bodyfulness – Somatic Practices for Presence, Empowerment, and Waking Up in This Life
Tutustu tämän artikkelin kirjoittajaan
Olen Minna Nevala ja teen psykologina lyhytterapiaa withHeltissä. Olen perehtynyt muun muassa itsekriittisyyden, suorituspaineiden, stressinhallinnan ja jaksamisen haasteisiin.
