Jos kysyisin sinulta, tiedätkö jonkun joka on kärsinyt uupumuksesta, todennäköisesti vastaisit minulle ”kyllä, montakin.” Jos kysyisin kymmenen hengen porukalta kuinka moni heistä on joskus tuntenut uupumusta, todennäköisesti heistä vähintään puolet kertoisivat erilaisista uupumuksen kokemuksistaan.
Uupumus ilmiönä ei siis todellakaan ole pieni. Jos tunnet olosi uupuneeksi, toivon, että saat lohtua siitä, että et ole yksin. Ammattilaisten tarjoamaa apua ja toisaalta vertaistukea on saatavilla, kunhan osaat sitä etsiä. Mutta mistä tunnistat hiipivän uupumuksen? Kerron seuraavaksi muutamia tunnusmerkkejä, joita kannattaa tarkkailla.
Mistä tunnistan orastavan uupumuksen?
1️. Työ alkaa tuntua pakonomaiselta, siis pakkopullalta ja työstä saatava mielihyvä ja innostus hiipuvat laimeaksi tyytyväisyydeksi. Jatkat kuitenkin suorittamista siinä toivossa, että jossain vaiheessa ”kaikki olisi valmista”.
2. Oravanpyörä ahdistaa, joten kehität pakofantasioita pakonomaisuuden vastapainoksi. Veneenveistäjäksi saaristoon? Eläkkeelle 45-vuotiaana? Vai huomaatko puoliksi toivovasi, että jalka edes menisi poikki, jotta työntekoon tulisi katkos? Pakofantasia ei ole sama kuin unelma, sillä fantasiassa sinulla ei ole enää lainkaan murhetta tai stressiä ja muutos tapahtuu sormia napsauttamalla – se ei siis ole todellista.
3. Olet ylivireä: saatat nukkua huonosti ja silti jaksaa hämmästyttävän paljon. Väsymys kasvaa, mutta silti vain pystyt tekemään lisää ja lisää. Tässä vaiheessa saatat kuvitella olevasi superihminen, jota luonnonlait eivät kosketa.
4. Ahdistaa, masentaa… Et enää entiseen tapaan jaksa ihmisiä, melua, hälinää tai tunnereaktioita. Suojataksesi itseäsi vetäydyt omiin oloihisi niin kotona kuin töissä. Sekä nykyisyys että tulevaisuus näyttäytyvät synkässä valossa.
5. Lopulta et pysty enää painamaan kaasua. Tai vaikka painaisit, mitään ei tapahdu. Saatat aamulla jäädä sänkyyn makaamaan ja nouseminen tuntuu ylivoimaiselta. Saatat tuijottaa tietokoneen näyttöä, kädet näppäimistöllä valmiina kirjoittamaan sähköpostia, mutta mitään ei tapahdu. Pahimmassa tapauksessa saatat tuupertua parkkipaikalle. Kehosi ja aivosi viimein sanovat: EI.
Jos jokin näistä kuulosti tutulta, uupumus voi olla todellisuutta sinulle, kuten se on sadoille tuhansille suomalaisista.
”Vaikka oireesi olisivat vasta lieviä, ei koskaan ole liian aikaista aloittaa matkaa kohti toipumista ja tasapainoa.”
Vakavan uupumuksen jäljet näkyvät tutkimusten mukaan vielä 7 vuoden seurannassa. Muisti, keskittymiskyky ja yleinen stressinsieto korjautuvat vähitellen – tosin eivät välttämättä uupumista edeltävälle tasolle.
Jos ylikuormitus on ehtinyt vioittaa immuunijärjestelmää, seurausten kanssa voi joutua elämään loppuikänsä. Siksi on paras tarttua tilanteeseen jo silloin, kun se on vielä omassa hallinnassa. Vaikka oireesi siis olisivat vasta lieviä, koskaan ei ole liian aikaista aloittaa matkaa kohti toipumista ja tasapainoa.
eli Tarkkaile näitä oireita
Mistä uupumuksen tunnistaa?
- Työ alkaa tuntua pakonomaiselta
- Oravanpyörä ahdistaa, joten kehittelet mielessäsi pakofantasioita.
- Ylivireydestä on tullut osa arkea: väsymys kasvaa, mutta jaksat silti tehdä lisää ja lisää.
- Sekä nykyhetki että tulevaisuus tuntuvat synkiltä. Et enää jaksa entiseen tapaan ihmisiä, melua ja/tai tunnereaktioita.
- Lopulta seinä tulee vastaan, etkä enää pysty painamaan kaasua. Tai vaikka painaisit, mitään ei tapahdu.
Jos jokin näistä kuulosti tutulta, uupumus saattaa olla osa arkeasi. Hae apua matalla kynnyksellä: keskustele jaksamisestasi esimerkiksi esihenkilösi tai opintopsykologin kanssa. Terapeuttista apua ilman lähetettä saat esimerkiksi psykologin tekemästä lyhytterapiasta.
Tutustu tämän artikkelin kirjoittajaan
Olen Liisa Uusitalo-Arola, uupumukseen ja sen ehkäisyyn perehtynyt työterveyspsykologi, psykoterapeutti (KAT), kouluttajapsykoterapeutti sekä tietokirjailija.
