Oman lapsen videopelaaminen aiheuttaa usein huolta siitä, pelaako hän liikaa ja missä määrin sitä tulisi rajoittaa. Pelaamiseen käytetty aika ei välttämättä itsessään ole ongelmallista, vaan siitä tulee ongelmallista, jos se alkaa vaikuttamaan normaalin arjen rutiineihin, esimerkiksi nukkumiseen tai koulussa käyntiin. On olemassa keinoja, joilla nuoren pelaamista voidaan säädellä, jotta pelaaminen pysyy hyvissä rajoissa.
Perheen pelikasvatuksessa tulisi ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat:
Unirytmin ylläpito
Säännöllinen ja riittävä uni on tärkeää nuoren kehityksen kannalta. Riittävä uni myös ennaltaehkäisee esimerkiksi mielenterveydenongelmia ja parantaa koulumenestystä. Tämän vuoksi nuoren pelaamista tulisi rajoittaa varsinkin iltaisin ja öisin, jotta vähäinen uni ei ala vaikuttamaan nuoren hyvinvointiin.
Velvollisuuksista huolehtiminen
Ongelmalliselle pelaamiselle tyypillistä on ajantajun katoaminen. Nuori saattaa huomaamattaan pelata jopa 12 tuntia putkeen. Kuten mainittua, pelaamiseen käytetty aika ei välttämättä tee siitä ongelmallista, mutta jos se vie aikaa arjen muilta velvollisuuksilta tai vaikuttaa esimerkiksi koulun käyntiin, olisi pelaamiselle hyvä asettaa ajallisia rajoitteita. Olisi myös hyvä huolehtia siitä, että nuoren arkeen sisältyy muutakin, kuin pelaamista – esimerkiksi jokin fyysinen harrastus tai pelin ulkopuolisten kavereiden näkeminen.
Ergonomia
Jos nuori pelaa paljon, on hyvä huolehtia siitä, että pelaaminen on mahdollisimman ergonomista. Huono ergonomia voi aiheuttaa nuorelle esimerkiksi päänsärkyä, niska- ja hartiavaivoja sekä rannekipuja. Ergonomiasta voi huolehtia esimerkiksi hyvän tuolin (peli- tai toimistotuoli) avulla tai huolehtimalla siitä, että nuori pitää verryttelytaukoja pelaamisesta.
Pelaamisen nautinnollisuus
Vanhempien tulisi huolehtia siitä, että nuoren pelaaminen pysyy kivana. Tämä onnistuu esimerkiksi perheen positiivisella suhtautumisella pelaamiseen tai pelaamalla yhdessä nuoren kanssa. Koska peliriippuvuus saattaa aiheuttaa masennuksen ja ahdistuksen kaltaisia oireita (esim. eristäytyminen, hermostuneisuus, vaikeudet suoriutua arjessa), on hälytyskellojen soitava viimeistään silloin, kun pelaamisesta tulee pakonomaista, eikä nuori vaikuta saavan siitä enää mielihyvää. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää selvittää, onko kyseessä peliriippuvuus vai onko taustalla tekijöitä, joita nuori pakenee pelimaailmaan.
“Jos pelaaminen on kotona arkinen asia jatkuvan kiistakapulan sijaan, siitä keskusteleminen on paljon helpompaa. “
Vanhempien suhtautuminen pelaamiseen
Vanhempien tulisi suhtautua nuoren pelaamiseen kannustavasti. Videopelit voivat olla harrastus samalla tavalla kuin jalkapallo tai jääkiekko. Jos pelaaminen on kotona arkinen asia jatkuvan kiistakapulan sijaan, siitä keskusteleminen on paljon helpompaa. Keskustelemalla peleistä vanhemmat pysyvät perillä siitä, mitä nuori pelaa ja kenen kanssa sekä millaisia tunteita pelaaminen herättää. Pelit eivät aina ole kaiken pahan alku ja juuri, ja usein haitallista ei olekaan itse pelaaminen vaan se, mihin pelaamisella pyritään.
tietoa vanhemmalle
Tiesitkö näitä faktoja pelaamisesta?
- Videopelaajien keskimääräinen ikä on 34 – pelaaminen ei siis ole vain lapsille!
- Videopelit parantavat tiedonkäsittelytaitoja, kuten esimerkiksi nopeaa päätöksentekoa ja ongelmanratkaisua.
- Videopelaajista noin puolet ovat naisia (48 %) ja puolet miehiä (52 %). Pelaaminen ei siis ole vain poikien harrastus.
- Videopelit parantavat yhteistyö- ja johtamistaitoja. Useissa moninpeleissä tarvitsee tiimityöskentelyä!
- Pelejä käytetään yhä enemmän opetuksessa. Pelien avulla voidaan oppia esimerkiksi matematiikkaa, kieliä ja erilaisia ammatillisia taitoja.
- Pelaaminen auttaa rentoutumaan. Pelit auttavat irtautumaan arjesta samalla tavalla, kuin muutkin harrastukset
Tutustu tämän artikkelin kirjoittajaan
Olen Juuli Jylhä ja withHeltissä psykologiharjoittelijana. Tämän artikkelin olen kirjoittanut Samuli Shintamin haastattelun pohjalta.
Samuli Shintami on työterveyspsykologi, jonka erityisosaamisalueita ovat neuropsykologisten teemojen lisäksi muun muassa ahdistuksen säätely, tietoisuustaidot, mindfulness ja uni.
