Merkityksellisen elämän etsinnän prosessista

w/ Heltti - withHeltti

Lupasin lähettää asiakkaalle jonkin yksilöllisiä arvoja avaavan harjoituksen loma-ajan inspiraatioksi. Tämä lupaus heittikin itseni pidempiin kesänkestäviin pohdintoihin arvoista, mielekkyydestä, merkityksellisyydestä, kutsumuksesta ja niiden esteistä

Arvot, mielekäs elämä, merkityksellisyys – mistä on oikein kyse?

Wikipedia määrittelee arvot seuraavasti: ”Arvoilla tarkoitetaan toivottua asiaa, suotavaa käyttäytymistä tai päämäärää. Arvot ovat luonteeltaan käsitteellisiä ja ne ohjaavat ihmisten tai ihmisryhmien toimintaa. — Arvo tarkoittaa myös merkityksellisyyttä – kun jokin asia on merkitsevä, sen sanotaan olevan arvokas.”

Ihan hassuahan tämä kaikki on. Luin monta kirjaa, kuuntelin monia podeja, istuin monta hetkeä miettimässä ja…

Yhteenvetona voisi ehkä sanoa, että mielekäs elämä on yhtäkuin merkityksellinen eläminen. 

Silti myös mielekäs elämä voi uuvuttaa…

Monen ihmisen kanssa pyritään terapiassa tekemään löytöjä ja ymmärrystä juuri näinkin syvällisten ja filosofistenkin asioiden kanssa:  elänkö niinkuin haluan ja mitä olisi tarve muuttaa? Jos elämän merkityksellisyydestä puhuttaessa keskustellaan vain arvoista, voidaan helposti jäädä joskus liian abstraktille tai yleiselle tasolla vaikka niitä kuinka lähtisi viemään tekemisen ja toiminnan tasolle. Hienovaraisia sisäisiä asioita ei ole aina niin helppo mittaroida, vaikka tavoitteiden kuvaaminen ja visualisointi onkin mielestäni yleensä oikein hyvä juttu. 

Kehittyminen, tavoitteellisuus ja pyrkimys hyviin suorituksiin eri elämän osa-alueilla on olennaista ja ihailtavaa ja takaa usein hyviä lopputuloksia, kun taas perfektionismi suojakäyttäytymisenä ei lähtökohtaisesti tue kenenkään hyvinvointia. Se johtaa uupumukseen ja ylläpitää uupumusta.

Terapiassa asetetaankin useimmiten sisäisiä/henkisen kehittymisen tavoitteita, jotka yleensä liittyvät jollain tavalla yhteyden/suhteiden ja suhtautumisen laatuun. Suhteiden ja suhtautumisten kolmiyhteyttä voi lähestyä seuraavien porttien kautta:

  • suhde itseen
  • suhde muihin
  • suhde työhän

Jokaisessa portin takana, tai vain jonkin, voi löytyä tarkastamisen ja korjaamisen varaa. 

Osaanko pysähtyä kuuntelemaan ja vastaanottamaan? Osaanko olla utelias? Entä lempeä ja myötätuntoinen? Myös erilaisiin näkökulmiin ja kokemuksiin? Osaanko tätä suhteessa itseen? Entä suhteessa toisiin? Töissä? Kotona?

Yleensä suhteissa/suhtautumisissa löytyy näillä eri alueilla samankaltaisuutta. Esimerkiksi itsekriittinen ihminen on todennäköisesti kriittinen myös työkavereiden tai lastensa suorituksiin. Työ/esimies/organisaatio voi näyttäytyä vaativana ja periksiantamattomana.

Kolme merkityksellisen elämän etsinnän tasoa

Elämän kehitysmatkalla on hyvä tarkastella jatkuvasti taitotasoa kolmella saralla:

  • Ajatuksiin havahtuminen
  • Vaikeiden asioiden ja tunteiden sietäminen ja niiden kanssa seurustelu
  • Myönteisen lisääminen

I Ajatuksiin havahtuminen

Itseäni puhututtaa paljon se, että ihmisellä on keskimäärin n 60 000 ajatusta per päivä. Ja että nämä ajatukset tuppaavat toistamaan itseään. Vain pieni osa ajatuksista on uutta tai luovaa.

Mitä olet huomannut itse toistavasi ajatuskuluissasi? Mitkä teemat/ajatuskulut toistuvat?

Voisitko ajatella, että seuraisit omia ajatuksen kulkujasi ja pitäisit niistä kirjaa? Ja että esimerkiksi viikon päästä katsoisit kirjauksiasi ja pistäisit niitä esiinnousseiden teemojen alle?

II Vaikeiden asioiden ja tunteiden sietäminen ja niiden kanssa seurustelu

Edellisen lisäksi, voisitko erityisesti havainnoida  millaisia ovat sinulle tyypilliset vaikeat tunteet ja teemat? Voisitko pysähtyä niiden äärelle neutraalisti ja havainnoiden ja vähän kuin sipulia kuorien mennä niissä ydintä kohti?

Itsetuntemukseen ja itsekehitykseen ei ole pikareittiä. Myöskään terapia ei ole sitä. Itsetutkiskelu kehitysmielessä ei sovi kaikille eikä se sovi kaikille. Se vaatii sitoutumista, pinnistelyä ja systemaattista työtä (= yhtä kuin motivaatiota). Ja ei huolta, jos vaikeiden asioiden äärelle pysähtyminen tuntuu vaikealta, voit aina hakeutua tekemään tätä yhdessä osaavan ammattilaisen kanssa. Esimerkiksi traumaattiset kokemukset voivat muokata ihmistä monimuotoiseen vahvaan suojautumiseen. Toisilla on se jopa lamaannukseen johtavaa välttämistä, kun taas toisella se näyttäytyy ärtymyksenä, jopa raivona. Tällöin voi tuntua turvallisemmalta lähteä itsetutkiskeluun yhdessä turvallisen toisen kanssa.

Olisipa ihanaa, jos pahan ja ikävän voisi poistaa yksinkertaisesti vaan korvaamalla se hyvällä! Positiivista psykologiaa ja vaikkapa mindfullnessia voi väärinkäyttää sillä, että pyrkii hyppäämään kakkosvaiheen läpi. Silloin ei olla aidon itsen äärellä, eivätkö tulokset yleensä ole kestäviä, tai oikeastaan johda todelliseen muutokseen. Silloin rakennetaan pahimmassa tapauksessa uudenlaista ”hymyilevän suorittamisen epäaitoakuorta”.

”Emme voi lähteä jostain paikasta (eli kokemuksesta), jollemme ole edes saapuneet sinne”.

Jos ei ole tavoittanut ja työstänyt vaikeita ytimessä olevia tunteita, ajatuksia ja uskomuksia, ei niitä voi jättää taakseen. 

Muutoin olet vain jumissa suojautumiseen  pyrkivillä  noidankehillä. Toistat esim perfektionismia, suorittamista, sinnittelyä, myöntymistä, päihteiden käyttöä, shoppailua, addiktioita jne.

III Myönteisen lisääminen

Mutta siinä vaiheessa kun löydät rauhallisen tavan olla omien vaikeiden fiilisten äärellä, on tärkeää löytää myös sitä hyvää. ”Hyvä” kannattelee, auttaa jaksamaan, luo toivoa ja uskoa tulevaan.

Tässä palaamme taas uudestaan merkityksellisen äärelle. Mitkä tulevat olemaan sinun tapasi tankata ”hyvää”?  Ja merkityksellistä?

Monesti nämäkin liittyvät taas tuohon meilin alun suhteiden/yhteyksien kolmiyhteyteen: Suhde itseen, toisiin ja esim työhön. Mitkä ovat ne aidot tavat kohdata toista, itseä ja työntekemistä, mitkä tuottavat sinulle tyyneyttä, rauhaa ja voimaa? Esimerkiksi kohtaamiset lasten, vaimon, työkavereiden kanssa jne.

Ja kuten kaikki tavat, uusien tapojen/tottumusten/pysyvempien mielentilojen luominen, vakiintuminen on aikaavievää puuhaa. Emme puhu nyt yksittäisistä kokemuksellisista hetkistä, vaan vakiintuneemmasta taidosta tai tottumuksesta kääntää mieltä jotain ”hyvää” /positiivisempaa kohti.

Tämä on aivan erityisen tärkeää kun on uupunut useaan otteeseen. Tai jos taustalla on lapsuus täynnä traumakokemuksia joko kaltoinkohtelusta ja laiminlyödyksi tulemisesta. Kehoosi, mieleesi, jopa solutasolle on piirtynyt pyrkimisen, sinnittelyn ja pakottamisen kokemuksellinen tapa. Se on valitettavan juurtunut. Silloin tarvitaan sinnikästä tekemistä toiseen suuntaan.

Tässä yhteydessä puhutaan yleensä uudenlaisen suhtautumisen löytämisestä suhteessa itseen. 

Miksi nimenomaan itseen? Ihminen kun on tutkimusten mukaankin yleensä armeliaampi muille kuin itselleen. Terapiakirjallisuudessa puhutaan usein itsemyötätunnosta.

Mistä compassion/ itsemyötätunnossa on kyse?

Sanakirjassa compassion selitetään seuraavasti.

  1. Deep awareness of the suffering of anothercoupled with the wish to relieve it

Myötätunnossa (armeliaisuus, laupeus) on sisäänleivottuna toimintaimpulssi, eli halu lievittää toisen kärsimystä. Tämä  erottelee sen empatiasta, mikä tarkoittaa kykyä eläytyä toisen tunteisiin ja kokemuksiin ja asettua toisen kenkiin.

Compassiota on oikeastaan kahta sorttia. Ensinnäkin armeliasta, myötätuntoista ja lempeää suhtautumista omaan itseen, omaan jaksamiseen ja rajoihin. Ja toiseksi suojaamisen ja rajaamisen toimintakykyä. Eli compassio (pahoittelen englanninkielisen sanan käyttöä) ei siis ole pelkästään hempeilyä ja itsensä lohduttamista vaan mitä suurimmassa määrin toimeliasta ja puolustavaa toimintaa. Tämä ei tarkoita hymistelyä vaan myös esim tiukkaa itsensä puolustamista rajanvedon kautta. Puolustaminen tapahtuu usein ensisijaisesti suhteessa itseen ja omiin sisäistyksiin, joita olemme poimineet mukaamme elämänmatkan varrelta. Ei siis tarvitse pelätä, että terapiassa ihmiseltä viedään toimintakyky muuttaa omaa elämäänsä, päinvastoin! 

Summa summarum: Näin jatkat kasvua ihmisenä

1. Havahdu toistamiisi ajatus- ja toimintakuvioihin

2. Etsiydy negatiivisten ajatusten pohjalle. Kulje kohti ydintä, jotta saat aidosti kiinni vaikeista tunteista, jolloin niille voi tehdä jotain.

3. Etsi vaihtoehtoisia, myönteisempiä suhtautumisen ja suhteessa olemisen tapoja, joissa tunnistat olevasi aidosti itsenäsi läsnä. 

ja jos vielä inspiroiduit arvotyöskentelystä, testaa suomalaisen ja kansainvälisenkin mittapuun mukaisesti upeaa mielenterveystalon välineistöä! Itse päädyin lähettämään asiakkaalleni yhden näistä tyypillisistä hyviksi todetuista arvoharjoituksista, joita muut viisaat ihmiset ovat luoneet.

TEHTÄVÄ: SELVITÄ ARVOSI JA NIIDEN MERKITYS ARJESSASI

Tietoa kirjoittajasta Katri Kanninen

Tutustu Katiin ja varaa terapia-aika