8 askelta irti narsismista

Usein ajatellaan, etteivät narsistit koskaan näe virheitä itsessään, koe muutoksen tarvetta tai hakeudu terapiaan. Sen myötä, että stigma terapian ympärillä on lieventynyt ja terapia nähdään yhtenä hyvinvointipalveluna muiden muassa, narsismin kirjo näkyy yhä enemmän myös lyhyissä psykoterapioissa. Osa narsismista kärsivistä ihmisistä haluaa aidosti muuttua.

Usein siinä vaiheessa kun narsisti hakee itselleen apua, on hän törmännyt isoon pettymykseen tai saanut särön omaan voimallisuuteensa. Narsistin voi tuoda terapiaan myös pitkäaikainen tyhjyyden pelosta kumpuava masennus. Toisen tuo vastaanotolle haasteet ja palaute työpaikan 360-arvioinneissa. Esimiehisyydeltä odotetaan nykyään paljon ja monissa työpaikoissa tartutaan nopeasti takkuileviin ihmissuhteisiin, mitkä näkyvät suoraan tiimin hyvinvoinnissa ja sitä kautta sen tuottavuudessa.

Miten narsismia hoidetaan terapiassa?

Terapiaan tuleminen ei ole kenellekään helppoa, sillä terapiassa ollaan lähtökohtaisesti omien heikkouksien äärellä. Erityisen vaikeaa se on kuitenkin narsistisia piirteitä omaavalla ihmiselle. Itsetutkiskelu voi olla todella tuskallista. Terapiassa ei anneta pikavippikonsteja onneen, eikä edes luvata nautinnollista tulevaisuutta sellaisena kuin narsisti itse usein toivoo. Terapiassa katsotaan itseään peilistä, ei arvostelevin silmin, vaan ymmärrystä hakien. Terapiassa etsitään myös ylisukupolvista ymmärrystä, ja nöyrrytään sen äärelle, että olemme kaikki muovautuneet menneisyytemme ihmissuhteissa.

Terapiaan tuleva narsisti on voinut ymmärtää, että toimii joissain tärkeissä ihmissuhteissa tavoin, jotka eivät ole muiden mielestä OK. Hän saattaa olla raskas tai mahdoton puolisonsa, lasten tai työkavereiden mielestä. Hän ei tiedä miksi toimii niin kuin toimii ja miten voisi toimia toisin tavoin. Hän saattaa olla väsynyt elämään vuoristorataa kulkevan itsetuntonsa kanssa ja koska joutuu koko ajan etsimään uusia keinoja saada hyväksyntää. Hän on saattanut menettää toivonsa, että se seuraava työpaikka, saavutus, auto tai puoliso tekisi kestävän muutoksen hänen elämäänsä. Hän on saattanut vajota itseinhossaan ja häpeässään masennukseen ja kokea avuttomuutta.

Joskus narsisti tulee terapiaan muiden toiveesta, ei omasta halustaan. Muutokselle on edellytyksiä vain silloin, jos ihminen on itse motivoitunut uudenlaiseen toimintaan. Surullisesti moni narsismista kärsivä ihminen lopettaa hoidon, kun pahin huonovointisuus helpottaa. Useimmiten kyseessä on kuitenkin pitkää työskentelyä edellyttävä muutos.

Narsistin 8 askelta muutokseen

Askel kerrallaan! Näitä askeleita voi testata itse kukin narsismin määrästä riippumatta halutessaan saada muutosta hankaliin toistuviin kuvioihin ihmissuhteissa. Töissä tai kotona.

1. Tunnista ”triggerit”

Tunnista ”triggerit” eli ne tekijät, jotka laukaisevat käytöksen mistä haluat päästä eroon. Monilla voi olla taipumus reagoida impulsiivisesti ja tehdä asioita, joita myöhemmin katuvat. Listaa tilanteita, joissa epätoivottu käytös yleensä herää. Kirjoita ne ylös. Esim.

• Puolison/kollegan kritiikki
• Lapsi vastustaa sinua
• Juhlat, joissa on mukana vaikutusvaltaisia ihmisiä
• Ystävä on ostanut uuden auton
• Epävarmuus omasta esiintymisestä työtilanteessa

2. Tunnista toimintamallit, joita haluat muuttaa

Tunnista miten toimit haastavissa tilanteissa. Kirjaa ne 2. kohdan triggeritilanteiden viereen. Esim.

• Kritisoin julkisesti xx
• Panin lapsen tottelemaan/jyräsin lapsen huutamalla.
• Kerron muille miten asiat tulee hoitaa. Kuuntelematta ja kyselemättä muiden mielipiteitä.
• Määrään asioista yksityiskohtia myöten.
• Kritisoin juhlissa tarjoilua ja puhuin p–kaa muista.

3. Kuvaa itsellesi, mihin “vanha toimintasi” johtaa

Istu rauhallisessa mielentilassa ja katso kirjoittamaasi listaa tutuista tilanteista ja toimintatavoistasi. Pyri tyhjentämään mielesi tunteita ja ota järkevä ja analyyttinen mieli käyttöön. Jokaisella toiminnalla mitä me ihmiset teemme, on mieli. Mitä luulet, mihin pyrit toiminnallasi? Mitä olet saavuttanut toimimalla —? Tekemällä —? Tai sanomalla—? Piirrä nuoli jokaisesta toimintatavastasi ja kirjaa ylös muutama sana mitä hyötyä sait lyhyellä tähtäimellä toimimalla listasi mukaan. Esim.

• Tunsin itseni voimakkaaksi/vahvaksi/ paremmaksi kuin toinen.
• Näytin, kuka talossa määrää.
• Koin itseni tärkeäksi. Siksi joka päättää. Joka on aina oikeassa. Jne.
• On turvallista, kun hallitsen kaiken.

“Mikä voisi olla ihanteellinen tapa reagoida tilanteessa epätoivotun käytöksen sijaan? Kirjoita nämä vaihtoehtoiset toimintatavat ylös.”

 4. Näe mielessäsi, miten haluaisit toimia

Ota rauhallista aikaa itsellesi ja kuvittele miten tilanne voisi sujua parhaimmillaan. Mikä voisi olla ihanteellinen tapa reagoida tilanteessa epätoivotun käytöksen sijaan? Kirjoita nämä vaihtoehtoiset toimintatavat ylös. Esim.

• En kritisoi toista julkisesti muiden edessä.
• En korota ääntäni lapselleni
• Kyselen lapseltani mitä hän tuntee ja kokee eri tilanteissa kertomatta miten asiat minun mielestäni pitää hoitaa.
• Pidättäydyn määräilystä ja hallitsemisesta.

5. Mihin uusi toimintamalli voisi johtaa?

Olet juuri listannut tavoitteita uudenlaisella toiminnalle. Hienoa! Sinulla on varmasti ajatus siitä, miksi haluat toimia toisin. Tavoin, jotka todennäköisesti saattavat sinut uudenlaiseen vuorovaikutuksen tapaan arjen ihmissuhteissa.

Askeleessa nro 3 tarkastelit lyhyen tähtäimen käytöksen motiiveja. Nyt tarkastellaan uuden, vaihtoehtoisen toiminnan motiiveja. Niitä, mitkä auttavat meitä pitkällä tähtäimellä rikkaampiin vastavuoroisuuden kokemuksiin ihmissuhteissa. Joskus hallintapyrkimysten takana on liuta lapsuuden kokemuksia äärimmäisestä turvattomuudesta. Esim.

• Hyväksyn sen, että muut voivat tehdä virheitä, eikä siitä tarvitse rangaista.
• Hyväksyn, että minäkin voin tehdä virheitä.
• Haluan, että lapseni oppii luottamaan minuun ja voi jakaa minulle aidosti sisäisiä tuntemuksiaan (muitakin kuin onnistumista ja hauskanpitoa).
• Minun ei tarvitse hallita kaikkea.

6. Opettele mielenmalttia ja ikävien tunteiden sietämistä

Harjoittele pidättäytymään tyypillisten reaktioidesi ilmaisusta ja käytöksestä. Ihminen on elämänsä mittaisen matkan harjoitellut toimimaan automatisoituneiksi muodostuneilla tavoillaan. Kannattaa siis muistaa, että poisoppiminen ei tapahdu päivässä eikä kahdessa. Mielenmalttia ja impulsiivisen toiminnan estämistä voi harjoittaa vaikkapa seuraavasti:

• Laskemalla 10:een tai  nukkumaan yön yli ennen toimimista.
• Hengittämällä hitaasti ja syvään kolme kertaa. Keskity erityisesti pitkään uloshengitykseen ja taukoihin hengitysten välissä.
• Pysähdy muistelemaan edellistä kertaa, kun olit samassa tilanteessa. Mitä silloin tapahtui, kun käyttäydyit tavalla, jonka nyt haluat muuttaa?
• Opettele sietämään ikäviä tunteita, tyhjyyttä, häpeää, kiukkua…. ja luota siihen, että pitkällä tähtäimellä tulet olemaan ihmissuhteissa “parempi ihminen”.

“Usein uudenlaista käyttäytymistä kannattaa harjoitella useampi kerta, sillä niin helposti lipsahdamme vanhoihin, tuttuihin ja sitä kautta turvallisiin toimintatapoihin.”

7. Löydä vaihtoehtoisia, uudenlaisia toimintatapoja

Kun kykenet ehkäisemään tai viivyttelemään vanhaa tapaasi reagoida triggeriin, korvaa se uudella, paremmin toimivalla toimintatavalla, mikä palvelee hyvinvointiasi pidemmällä aikavälillä.

Voit aloittaa vaikkapa brainstormaamalla erilaisia vaihtoehtoisia toimintatapoja ja pohtimalla niiden seurauksia. Voit käydä sisäistä dialogia kuvitteellisten keskustelukumppaneiden kanssa, miten erilaiset tilanteet voisivat edistyä.

Usein uudenlaista käyttäytymistä kannattaa harjoitella useampi kerta, niin helpolla lipsahdamme vanhoihin, tuttuihin ja sitä kautta turvallisiin toimintatapoihin.  Löytyykö elämänpiiristäsi ketään, jolta voisit rehellisesti pyytää palautetta nykytoiminnastasi ja siitä, millaista se vastapuolelle on? Entä löytyykö ihmisiä, jotka osaisivat kertoa millaista toimintaa he sinulta arvostaisivat?

Kokemukseni mukaan monilla suhde omiin lapsiin tuo elämään sellaisen kohdan, missä aidosti ihminen kokee syvän tarpeen opetella uudenlaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa. Lapset usein rakastavat vanhempiaan ehdoitta ja jos tilanne on optimaalinen, vuorovaikutus voidaan saada uusille urille ilman välirikkoa. Valitettavasti narsistien lapset joskus joutuvat katkaisemaan suhteensa vanhempiinsa aikuisuudessa, koska vanhemman tarve kontrolloida lastensa elämää voi olla niin suuri, ettei muita keinoja löydy. Tämä on kaikille osapuolille usein suuri kärsimyksen lähde.

8. Arviointi: missä onnistuin, missä pitää vielä parantaa

Välillä on hyvä arvioida missä asioissa on helppo, ja missä vaikea tehdä muutoksia. Narsistin pahin kompastuskivi on kärsimättömyys tai kyvyttömyys pysähtyä muiden kokemuksen äärelle. Kokemukseen vastavuoroisuudesta. Muutoksen mittarina voi hyödyntää läheisiä ihmisiä. Mitä luulet, ovatko muut ihmiset huomanneet sinussa jotain muutosta? Jos on, niin ketkä? Millaista muutosta?

Narsistin suurin vihollinen on hän itse. Kukaan muu ei ole yhtä armoton ja säälimätön häntä kohtaan. Mistä voisi löytää armollisuutta, vähintäänkin lisää neutraaliutta itseä kohtaan? Entä sitten, jos elämä ei ole yhtä ylämäkeä? Entä jos kivun hetketkin voisivat olla jaettuina avain lisääntyneeseen hyvään oloon pidemmällä tähtäimellä?

Haluan eroon narsismista, millaiseen terapiaan menisin?

Narsisti ei ole ihan helpoin asiakas myöskään terapeutille. Hän ei arkaile kritisoida ammattilaista, jonka kokee riittämättömäksi tai toimivan huonosti. Hän ei myöskään arkaile olla maksamatta laskujaan, jos ei satu muistamaan, tai jos terapeutti ei ollut hänen mielestään riittävän hyvä.

Idealisointi näyttäytyy yhtälailla terapiasuhteessa kuin muissa ihmissuhteissa ja narsisti etsii itselleen usein “sitä ainutlaatuisen parasta guruterapeuttia”. Tämä tuo väistämättä jossain vaiheessa pettymyksen ja halun siirtyä paremmalle terapeutilla. Pettymyksen ja idealisoinnin käsittely terapiassa on usein ensiarvoisen tärkeää ja antaa välineitä myös muissa ihmissuhteissa tapahtuviin pettymyksiin. Kenties sinusta tulee näiden oppien kautta “mukavampi” tyyppi

Jos olet hakeutumassa terapiaan ja jo etukäteen tunnistat, että olet haastava, vaativa ja taipuvainen idealisointiin, ei kannata hakeutua ns. maallikkoterapioihin, vaan varmista, että psykoterapeuttisi on kouluttautunut mielellään integratiiviseen tai dynaamiseen orientaatioon. Tämä ei toki itsessään ole tae mistään, mutta kertoo sinulle ainakin siitä, että ilmiö ja sen käsittely terapiasuhteessa ovat terapeutille tuttua.

---