Tunteet rikastuttavat elämää. Myönteisistä tunteista saa mielihyvää. Ja tunteet tuovat elämään vaihtelua – vaihtelun tiedetään edistävän psyykkistä hyvinvointia.
Myös hyötyä tunteista on. Kiinnostus innostaa ottamaan selvää asioista. Ilo voi kannustaa tekemään hyvinvointia edistäviä asioita. Pelko suojelee vaaroilta. Viha antaa voimia vastustaa vääryyksiä. Syyllisyys saa pohtimaan omien tekojen seurauksia.
Se, että kokee voimakkaasti ei ole ongelma – eikä sekään, ettei ole erityisen tunteikas. Ihmiset eroavat tuossa piirteessä jo synnynnäisesti.
Se, että kokee voimakkaasti ei ole ongelma – eikä sekään, ettei ole erityisen tunteikas. Ihmiset eroavat tuossa piirteessä jo synnynnäisesti. Myöskään kielteisten tunteiden kokeminen ei ole ongelma. Kuten todettu, kaikilla tunteilla on tarkoituksensa.
Liiallinen kielteisten tunteiden kokeminen on kuitenkin pulma. Tuolloin tunteet eivät enää korosta asioiden merkitystä vaan lamauttavat ja haittaavat elämää.
Syyt liialliselle negatiivisten tunteiden kokemiselle ovat tapauskohtaisia. Yhteistä on se, että jokin omassa mielessä tai elämässä kaipaa tuolloin muutosta.
Muutosta voivat kaivata muistot tai uskomukset, jotka lietsovat tuntemaan elimistöä kuormittavia tunnetiloja. Juurensa noilla mielteillä voi olla jo lapsuudessa – toisinaan ne ovat syntyneet myöhemmin elämän varrella.
Usein liiallisen kielteisen tuntemisen ytimessä on niin sanottu ruminaatio eli yliajattelu, vatvominen. Sen tarkoitus on hyvä. Sen avulla ihminen pyrkii saamaan mieltä vaivaavan asian haltuun. Keino ei kuitenkaan toimi: sen sijaan että mieli tyyntyisi, liika huolehtiminen vain vahvistaa ikäviä tuntemuksia ja altistaa ahdistukselle ja alakulolle.
On tarpeen opetella irtautumaan murehtimisesta. Usein tosin murehtimista on hyödyksi tutkia hieman, koska sitä tarkastelemalla voi löytää muutosta kaipaavat mielteet.
Aina muutosta vaativa seikka ei ole mielessä. Epämukava olo voi viestiä siitäkin, että jokin ihmissuhteissa tai muissa olosuhteissa on pielessä. Aina sitä, kumman – itsen vai olosuhteiden – on muututtava, ei ole helppo nähdä. Varsinkin alakuloisena voi olla vaikea erottaa, onko elämäntilanteessa korjattavaa vai värittääkö oma mieli maailmaa mustaksi.
Liittyipä ylikorostunut kielteisyys mihin tahansa, se on tarpeen tunnistaa. Sillä yhtä tärkeää kuin on nähdä kaikki tunteet osaksi elämää, on tiedostaa se, ettei jatkuvia negatiivisia tunteita tarvitse sietää. Jokaisella on oikeus tavoitella elämää, jota siivittävät voittopuoleisesti myönteiset tunteet tai mielenrauha.
Tutustu tämän artikkelin kirjoittajaan
Sanna Aulankoski on kokenut psykologi, psykoterapeutti ja tietokirjailija.