Mitä tehdä kun tunnistaa itsessään piirteitä, joista somessa varoitetaan – ja miksi se voikin olla hyvä merkki
Somessa narsismi on selkeän kaksijakoinen ilmiö: on narsisti ja on uhri. On tunnistettavat merkit narsistisesta käytöksestä, uhrin asemasta ja on noudatettava selkeää toimintaohjetta: “Lähde”. Monelle tämä narratiivi on ollut pelastus – ensimmäinen kerta kun oma kokemus on saanut nimen ja vahvistuksen. Tämä on arvokasta.
Mutta sitten on niitä, jotka lukevat samaa sisältöä ja tuntevat jotain aivan muuta. Ei helpotusta vaan kylmiä väreitä selkäpiissaan. Tuo olen minä. Juuri noin minä toimin.
Jos tunnistat itsesi -tämä teksti on sinulle.
Ensimmäinen asia jonka haluan sanoa:
Se, että tunnistat itsessäsi narsistisia piirteitä, on merkki siitä, että jokin sinussa toimii. Narsismin jäykimmissä muodoissa ihminen ei tunnista omaa osuuttaan, koska varhaiset mielen puolustusmekanismit estävät sen. Jos sinä tunnistat kuvauksi tarkoittaa se sitä, että sinusta löytyy joustavuutta ja kykyä itsen reflektioon. Se on hyvä uutinen, vaikka tunnistaminen sattuu.
Mistä narsistiset piirteet syntyvät?
Psykoanalyytikko Nancy McWilliams kuvaa, että narsismin ytimessä ei ole itserakkautta vaan itseinhoa ja häpeää. Rakenne, jonka ehkä tunnistat – tarpeen olla oikeassa, vaikeudet kestää kritiikkiä, taipumuksen tehdä kaikesta itseään koskevaa, tunteen ettei kukaan ymmärrä sinua – on suojaava. Se suojaa tunnetta, joka voi olla niin musertava ettei sen kanssa voi oikein edes olla: en ole riittävä sellaisena kuin olen.
Tällainen suoja rakentuu yleensä varhain ja se voi syntyä monella tavalla.
Ehkä kasvoit ympäristössä, jossa virheitä ei sallittu? Jokainen epäonnistuminen tarkoitti, ettet kelpaa.
Opit ettei koskaan kannata myöntää virheitä, koska virhe on yhtä kuin koko arvosi.
Tai ehkä tehtäväsi oli olla jotain muuta kuin oma itsesi – kannatella vanhemman tunteita, olla korvaamaton tai ehkä olla kiltti? Omat tarpeesi olivat aina kakkossijalla. Opit, että rakkaus ansaitaan olemalla se, mitä toinen tarvitsee. Ja jos et ole sitä, et ole rakastamisen arvoinen.
Tai ehkä sinulle kerrottiin olevasi erilainen, parempi, erityinen? Se ehkä tuntui hyvältä – mutta kukaan ei koskaan nähnyt sinua sellaisena kuin oikeasti olit. Opit, että olen arvokas vain erityisenä. Tavallisena et riitä.
Mikään mikä tapahtui menneisyydessä ei ole sinun syytäsi. Mutta se, mitä teet tällä tiedolla nyt kun oivallat mistä voi olla kyse, on sinun vastuullasi.
Miten narsistiset piirteet vaikuttavat ihmissuhteisiin?
Olemma nyt syvällä kipupisteessä. Narsistiset puolustusmekanismit (kuten kieltäminen, ihailu tai yläpuolelle asettuminen) suojaavat sinua – mutta tekevät hallaa ihmisille ympärilläsi.
Kun et myönnä virhettä, kumppanisi alkaa epäillä omaa todellisuudentajuaan.
Kun käännät keskustelun aina itseesi, ystäväsi kokee jäävänsä näkymättömäksi.
Kun reagoit kritiikkiin hyökkäämällä, lapsesi oppii ettei isälle tai äidille voi puhua suoraan.
Sinä et todennäköisesti tarkoita pahaa. Sinä selviydyt. Mutta selviytymisesi hinta lankeaa jonkun muun maksettavaksi.
Kolme pientä asiaa joita voit kokeilla
Helppoja ratkaisuja ei ole. Mutta tarjoan kolme lausetta, jotka ovat pieniä alkuja muutokseen, mutta narsistiselle rakenteelle valtavia. Jokainen niistä vie sinut kohti tunnetta, jolta suojamekanismit ovat sinua suojanneet.
”Sori, mokailin.” Ilman ”mutta.” Ilman selitystä. Pelkästään se. Virheen myöntäminen ihan sellaisenaan. Se tuntuu hengenvaaralliselta, koska koko elämänajan olet oppinut, että virhe tekee sinusta arvottoman. Mutta jos sanot sen ääneen ja maailma ei romahda – ja huomaat, että toinen ihminen ei tuomitse vaan helpottuu – jokin alkaa muuttua sisimmissäsi.
”Miltä sinusta tuntui, kun tein noin?” Ja tämän jälkeen: kuuntele vastaus loppuun. Älä selittele. Älä puolustaudu. Älä kerro, miltä sinusta tuntui. Tällä harjoittelet sitä, että toinen ihminen on erillinen olento, jolla on oma kokemus – eikä hänen kokemuksensa uhkaa sinun olemassaoloasi tai arvoasi.
”Tarvitsen apua tässä.” Sano tämä ääneen. Toiselle ihmiselle. Tämä voi olla listan vaikein lause, koska sen sanomalla tunnustat ettet pärjää yksin. Et ole kaikkivoipa. Tarvitset toista. Ja juuri se on se tunne, jolta koko rakenne on sinua suojannut.
Häpeästä
Aavistan, että saatat tuntea häpeää tätä lukiessasi. Ja häpeä on se tunne, joka sanoo: älä lue enempää, älä ajattele tätä, sinä et ole sellainen, tämä ei koske sinua.
Se on suojautumismekanismi. Ja se tekee työtään.
Mutta jos jäät hetkeksi tähän epämukavaan tunteeseen – ja annat sen olla, saatat huomata jotain: häpeä tarkoittaa, että välität. Ihminen joka ei välitä, ei tunne häpeää. Häpeä on kivulias, mutta se on myös ovi. Sen toisella puolella on jotain aidompaa kuin se, mitä suojamuurisi tarjoavat.
Narsismi ei ole loppuelämän tuomio
Narsistiset piirteet ovat opittuja suojautumisen tapoja. Ja opittua voi myös oppia purkamaan. Purkaminen ja uudelleenrakentaminen on hidasta työtä – usein vuosia kestävää. Mutta se alkaa juuri siitä hetkestä, kun uskaltaa katsoa peiliin ja tunnistaa kuvajaisensa omakseen. Ja se työ ei ole aina raskasta, vaan siitä löytyy monia löytämisen ilon hetkiä!
Antiikin myytissä Narkissos katsoi vettä eikä tunnistanut omia kasvojaan. Hän jäi lähteelle ja kuoli sinne.
Sinun ei tarvitse jäädä.
Tämä blogi perustuu Terapiassa-podcastin kaksoisjaksoon ”Hauras itsetunto ja narsismi”, jossa psykoterapeutti Jan-Henry Stenbergin kanssa käsittelemme narsismin juuret, defenssit ja toivon näkökulman – myös narsistisesti oireilevan ihmisen kannalta. Kuuntele ensimmäinen jakso.
Jos tunnet tarvitsevasi tukea, hae rohkeasti ammattiapua – se on vahvuutta, ei heikkoutta. Psykoterapiassa voit turvallisesti tutkia sitä, mitä defenssit suojaavat – ja opetella olemaan itsesi kanssa ilman suojakuorta.
Seuraa @with.heltti Instagramissa – jaamme siellä säännöllisesti näkökulmia mielen hyvinvointiin, narsismiin, itsetuntoon ja ihmissuhteisiin.
Tutustu tämän artikkelin kirjoittajaan
Olen Katri Kanninen, psykologian tohtori, kokenut psykoterapeutti, kouluttajapsykoterapeutti (KAT) ja tietokirjailija.
Katri Kanninen
Sähköposti: katri.kanninen@heltti.fi