Jos kuulut seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön, vallitsevat normatiiviset käsitykset* ja asenteet voivat tehdä arjesta yhtä piinaa ja herättää monenlaisia huolia. “Saanko olla oma itseni vai asetanko sillä itseni vaaraan? Kuulunko joukkoon vai poikkeanko muista liikaa? Entä arvostetaanko ja kohdataanko minut ja perheeni, kuten muutkin?”
Jos joudut jatkuvasti pyörittelemään tämän kaltaisia kysymyksiä mielessäsi, on kovin ymmärrettävää, jos ahdistus hiipii osaksi elämää. Tässä artikkelissa tutustutaan vähemmistöstressiin ja sen purkamiseen. Avaan aihetta keksityin esimerkein, jotta ilmiöitä olisi helpompi tunnistaa oman arjen kontekstissa.
Mitä vähemmistöstressi on?
Seuraavissa esimerkeissä tutustutaan yhdessä siihen, minkälaisissa tilanteissa vähemmistöstressi voi muun muassa ilmetä. Kuulostaako joku esimerkeistä tutulta tai tunnistatko elämästäsi vastaavan kaltaisia muita hetkiä, joissa vähemmistöön kuuluminen nousee esiin ikävällä tavalla?
- Sari on 43 -vuotias nainen. Hänellä on kaksi lasta ja hän pitää työstään myyntiedustajana. Arki pyörii tasaisesti ja Sari on kiitollinen sukupuolenkorjausprosessista, joka on tuonut hänelle aivan uudenlaista voimaa ja eheyden tunnetta. Eilen töissä Sari joutui yllättävässä tilanteessa vastaamaan kysymykseen, miksi hän on halunnut “vaihtaa” sukupuolta. Töistä tultuaan Sari joutui pohtimaan, miten pukeutuisi uudelle ryhmäliikuntatunnille, jotta välttäisi turhat ihmettelyt.
- Runo on 18 -vuotias muunsukupuolinen nuori. Hän opiskelee kokiksi. Runolla on paljon ystäviä ja hän on juuri muuttanut omilleen. Eilen koulussa opettaja kutsui Runoa väärällä nimellä käyttäen hänen syntymänimeään. Koulupäivän jälkeen Runo tapasi ystäviään uudessa kahvilassa, missä hän joutui ikävään tilanteeseen yrittäessään löytää itselleen sopivaa vessaa. Mekoin ja housuin merkatut wc-kyltit herättivät jälleen ajatukset siitä, miten hänen täytyy todistaa muille olemassaoloaan.
- Niko on 35 -vuotias perheen isä. Nikon tytär Nella on 4 -vuotias. Niko elää onnellista perhe-elämää puolisonsa Mikon kanssa. Nellan äiti asuu samalla paikkakunnalla ja Nella viettää puolet viikostaan hänen luonaan. Eilen hakiessaan tytärtään päiväkodista Niko joutui selittämään jälleen kerran, että heidän perheeseensä kuuluu äidin lisäksi kaksi isää. Tämän jälkeen Niko ajoi kaupan parkkipaikalle, jossa perhepaikat oli merkitty “isä, äiti ja kaksi lasta” -kyltein.
Sarin, Runon ja Nikon esimerkkikokemuksiin on varmasti liittynyt vähemmistöstressiin kytkeytyviä ahdistuneisuuden ja häpeän, kuten myös surun ja turhautumisenkin tunteita.
Sari on voinut ahdistua ja ajatella, etteivät muut pidä häntä naisena.
Runo puolestaan on ehkä kokenut turhautumista siihen, ettei opettaja vieläkään ole oppinut käyttämään hänen nimeään. Tämä on mahdollisesti herättänyt ahdistuneisuutta ja huolta siitä, ettei hän kuulu joukkoon.
Niko taas on voinut tuntea pelkoa siitä, ettei häntä pidetä yhtä hyvänä vanhempana kuin muiden lasten vanhempia.
Pitkittyessään normatiiviset ajatukset saattavat myös sisäistyä itsesyrjinnäksi
Ympäristöstä saamasi vihjeet alkavatkin tuntua todelta, omilta ajatuksiltasi. Ehkä minussa onkin jotain väärää? Taidankin olla muita paljon huonompi? Tällaista on sisäistetty itsesyrjintä.
Mietitäänpä jälleen Sarin, Runon ja Nikon tilanteita ja miten heidän ympäristöistään saamat viestit voivat ikään kuin muuttua omaksi tavaksi ajatella.
Sari on saattanut alkaa ajatella, että on ruma ja riittämätön. Runo huomaa yhä useammin miettivänsä, etteivät hänen kaverinsa oikeasti ymmärrä tai pidä hänestä. Niko on alkanut uskoa, että on kelvoton isä lapselleen.
Saanko olla psyykkisesti kuormittunut? Saanko näyttää haavoittuvaisuuteni?
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat joutuneet taistelemaan nähdyksi tulemisensa puolesta. Kaikkien onneksi vuosikymmeniä jatkunut työ tuottaa koko ajan hedelmää. Moninaisuutta kohdataan arjessa, työpaikoilla ja kouluissa sekä muilla julkisilla tahoilla, koko ajan entistä paremmin. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta varmistetaan myös laissa. Tästä hieno esimerkki on vuonna 2017 voimaan astunut tasa-arvoinen avioliittolaki. Tehtävää yhdenvertaisen yhteiskunnan eteen riittää kuitenkin vielä paljon. Kolikolla on myös kääntöpuoli.
Taistelu nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen puolesta saattaa herkästi myös johtaa siihen, että omaa haavoittuvuutta ei uskalla tuoda esiin. Sinulla on ehkä huoli siitä, että vaikeiden kokemustesi taustalla ajatellaan olevan sinun identiteettisi.
Tällaisessa tilanteessa avun hakeminen voi tuntua sinusta vaikealta. Saanko kokea tämän psyykkisesti raskaaksi? Pitääkö minun vain selvitä läpi harmaan kiven?
“Huoli saattaa olla myös sensitiivisen työnantajan ja työyhteisön löytämisen suhteen. Tulenko työpaikalla kohdatuksi ja arvostetuksi kuten muutkin? “
Huoli saattaa olla myös sensitiivisen työnantajan ja työyhteisön löytämisen suhteen. Tulenko työpaikalla kohdatuksi ja arvostetuksi, kuten muutkin? Ovatko työnantaja ja juuri nämä kollegat turvallisia ja ymmärtäväisiä? Minkä verran heillä on tietoutta vähemmistöasioista? Pitääkö minun ryhtyä heidän opettajakseen? Ja voinko tehdä töitä hukkaamatta energiaa näiden kysymysten pohtimiseen?
Vastaavanlaisia kokemuksia saattaa olla myös Sarilla, Runolla ja Nikolla. Sari saattaa kokea, ettei voi työpaikallaan pyytää apua kollegoiltaan, koska kokee tarvetta osoittaa pärjäämistä työssään. Runo voi pohtia, miten uskaltaa ottaa puheeksi masennusoireitaan odottaessaan pääsyä korjausleikkaukseen. Niko taas saattaa miettiä, miten voi neuvolassa kertoa haasteista uhmaikäisen lapsen kanssa, sillä pelkää työntekijöiden tuomitsevia ajatuksia heidän perheestään.
Omien ajatusten haastaminen ja avun hakeminen kannattaa. Avuntarvetta tai psyykkisiä haasteita ei tarvitse piilottaa. Jokaisella on oikeus olla psyykkisesti kuormittunut ja jokaisella on oikeus hakea ja saada apua: parhaimmillaan vähemmistöstressin kanssa tukea saa myös työyhteisön sisällä.
Kolme asiaa pidettäväksi mielessä
1. Moninaisuus on rikkaus
Me olemme kaikki erilaisia ja omanlaisiamme. Myös seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus rikastuttaa ihmisyyttä. Se auttaa meitä ajattelemaan.
Moninaisuuden kohtaamisen kautta löydämme uusia tapoja hahmottaa itseämme ja maailmaa. Moninaisuus auttaa ymmärtämään, mitä sukupuoli tai sukupuolettomuus itselle merkitsee tai minkälaiset ominaisuudet toisessa viehättävät meitä.
Moninaisuus rikastuttaa myös vuorovaikutustamme ja ihmissuhteitamme. Huomaamalla moninaisuuden ja ainutlaatuisuutemme voimme luoda tilaa toiselle ja vahvistaa luottamusta ja kunnioitusta toiseen.
2. Saat ihmetellä ja olosi saa tuntua raskaalta
Saat olla hukassa ja ihmetellä sitä, kuka olet ja mistä pidät. Seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin ei tarvitse olla valmis tai oikeastaan tullakaan valmiiksi.
“Identiteetin pohtiminen ei ole nopeuskilpailu, etkä ole viallinen, eikä kokemuksesi ole yhtään vähemmän tosi, vaikka pohtisit näitä kysymyksiä vasta aikuisena.”
Monilla sukupuoli-identiteetti alkaa vakiintua jo lapsena ja seksuaali-identiteetti nuoruudessa. Identiteetin pohtiminen ei kuitenkaan ole nopeuskilpailu, etkä ole viallinen, eikä kokemuksesi ole yhtään vähemmän tosi, vaikka pohtisit näitä kysymyksiä vasta aikuisena. Tärkeää onkin muistaa, että seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti eivät ole kiveen hakattuja, vaan voivat kehittyä ja muuntua elämän varrella.
Kun omaa identiteettiään etsii, tutkimusmatka saattaa ajoittain tuntua hyvinkin raskaalta. Joskus matkaan kuuluu ahdistusta tai alakuloisuuden tuntemuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että identiteetti itsessään olisi syy mielenterveyden haasteisiin, vaan ennemminkin sitä, että on kosketuksissa itselle hyvin merkityksellisten kokemusten kanssa.
3. Älä jää yksin
Tiedämme, että puhuminen auttaa. Tilanteestasi ja kokemuksistasi keskusteleminen turvallisen läheisen ihmisen kanssa vie monesti ajatuksiasi eteenpäin.
Perhe, ystävät, työ- tai opiskelukaverit saattavat olla kullanarvoinen apu. Joskus on kuitenkin tarpeen keskustella myös ammattilaisen kanssa.
Yhteistyössä ammattilaisen kanssa voit oppia tunnistamaan paremmin omia ajatuksia ja tunteitasi sekä löytämään omia vahvuuksiasi ja käyttämään omia voimavarojasi aivan uudella tavalla. Joskus jo lyhyempikin tilanteen tutkiskelu ja jäsentely auttaa pitkälle eteenpäin.
Poimi tästä talteen
Vähemmistöstressi ja mikä siihen auttaa?
- Muista, että moninaisuus on rikkaus
Olemme kaikki erilaisia ja myös seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus rikastuttaa ihmisyyttä. Moninaisuuden kohtaamisen kautta löydämme uusia tapoja hahmottaa itseämme ja maailmaa. Lisäksi saatamme olla taitavampia luomaan ympärillämme oleville ihmisille turvallisempaa tilaa mm. siksi, että ymmärrämme sensitiivisyyden todellisen merkityksen. - Sinulla on aikaa
Vaikka ympäröivässä maailmassa siltä ei ehkä tunnu, sinun ei tarvitse vielä tietää tai olla varma siitä, kuka olet ja mitä identiteettiisi kuuluu. Identiteetin hahmottaminen ei ole kilpajuoksu, eikä se ehkä tule koskaan täysin valmiiksi, sillä seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti voivat kehittyä ja muuntua elämän varrella. Toisaalta on myös täysin ok olla varma siitä, kuka on. Kokemuksesi on juuri hyvä ja totta sellaisenaan. - Ethän jää yksin
Puhuminen voi auttaa jäsentämään ja selkeyttämään identiteettiäsi ja helpottamaan vähemmistöstressiä. Perhe, ystävät, työ- tai opiskelukaverit saattavat olla kullanarvoinen apu. Joskus myös ammattilaisen kanssa keskustelu on tarpeen esimerkiksi, jotta stressi ei pääsisi kroonistumaan tai jotta jo kroonistunutta vähemmistöstressiä päästään purkamaan yhdessä.
Muista, että identiteetin hahmottaminen sekä koettu syrjintä ja/tai sen pelko saavat tuntua kuormittavilta. Kenenkään ei pitäisi joutua tottumaan huonoon kohteluun tai sen uhkaan. Muista, että ansaitset kaiken avun. Sinulle parhaiten sopivaa apua etsiessäsi tutustu esimerkiksi Setaan, joka järjestää erilaista asiantuntija-apua ja vertaistukea sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen liittyen.
* Heteronormatiivisuudella tarkoitetaan oletusta, että erilaisista seksuaalisista suuntautumisista heteroseksuaalisuus on normi. Toisin sanoen koska enemmistö ihmisistä on heteroseksuaalisia, ihmisiä kohdellaan heteroina tai heidän oletetaan olevan heteroita.
Sukupuolinormatiivisuudella puolestaan viitataan käsitykseen kahdesta vastakkaisesta sukupuolesta, joiden oletetaan olevan tietynlaisia. Sukupuolinormatiivisuuteen kuuluu myös ajatus, että sukupuoli on muuttumaton ja syntymässä määritelty.
Tutustu tämän artikkelin kirjoittajaan
Olen Katri Kanninen, psykologian tohtori, kokenut psykoterapeutti, kouluttajapsykoterapeutti (KAT) ja tietokirjailija.
